Kolumni|Turun Sanomat|4:15|1
 

Veijo Hyvönen

Elämme lohduttomia aikoja. Ainakin jos elinkeinoelämän viesteihin on uskominen. Erityisen aktiivinen pahanilmanlintu on ollut veroparatiisikohussa ryvettynyt finanssikonserni Nordea.

Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos tiivisti tuskansa Hufvudstadsbladetin haastattelussa. Wahlroosin mukaan Suomen kohdalla peli on melkein menetetty.

Samalla linjalla on pankin Suomen pääekonomisti Aki Kangasharju. Maaliskuiselle suhdanne-ennusteelleen pankki antoi perin synkän otsikon Toivoton tapaus viitaten sillä Suomen tilanteeseen. Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä hakee vertausta lääketieteestä. Hän kutsuu Suomen jäykkiä työmarkkinoita fennoskleroosiksi.

Suomen taloudessa on kiistämättä roppakaupalla ongelmia tai nykyslangin mukaan haasteita. Mutta menetetty peli, toivoton tapaus, fennoskleroosi? Draamaa on ilmassa enemmän kuin perinteisessä kesäteatteriesityksessä.

Suomella menee mukavasti, jos verrataan kymmeniin ja kymmeniin Suomea selvästi köyhempiin maihin. Meillä menee huonosti, jos verrataan 2000-luvun nousukauteen tai yritysjohtajien päiväuniin.

Ongelmat eivät katoa silmiä ummistamalla. Suomen talous kasvaa kituliaasti. Hintakilpailukyky maailmanmarkkinoilla on heikko. Väestö ikääntyy. Julkiset menot ja velka kasvavat. Poliittiset päättäjät ja työmarkkinajärjestöt ovat reagoineet ongelmiin hitaasti tai eivät ollenkaan.

Uhkakuvien maalailu ei ongelmia ratkaise vaan pikemminkin pahentaa niitä. Muutoinkin huonossa hapessa oleva yritysten ja kuluttajien luottamus heikkenee entisestään, mikä leikkaa kulutusta ja investointeja.

Suomen nollakasvu on pitkälti pantu korkeiden palkkakulujen ja yritysten huonon toimintaympäristön kuten verotuksen piikkiin. Vähemmälle pohdinnalle on jäänyt suomalaisten yritysten ja yritysjohtajien iskukyky.

Suomi menestyy, kun muutkin menestyvät ja kauppa käy. Tai kun taloudessa on veturi, joka vetää muita perässään. Sotien jälkeen Suomi teollistui nopeasti ja tuottavuus kasvoi kohisten. Väestörakenteen kehityskin auttoi, kun työikäisten määrä kasvoi.

Idänkauppa avitti meitä 1970- ja 1980-luvuilla. Nokian menestys nosti maan 1990-luvun lamasta ja kannatteli talouskasvua aina finanssikriisiin saakka.

Menestyksen kaudet ovat synnyttäneet harhakuvan ylivoimaisista suomalaisyrityksistä. Taloudellisesti vaikeina aikoina sankarit ovat olleet vähissä. Voidaankin kysyä, valmistavatko suomalaiset yritykset oikeanlaisia tuotteita ja osataanko niitä myydä.

Suomalaisyritykset tekevät keskimäärin kohtuullista tulosta, vaikka talouskasvua ei juurikaan ole ollut. Hyvä näin, sillä yritysten pitää olla kannattavia.

Kun kannattavuuteen päästään vain kuluja karsimalla, ei synny kasvua eikä uusia työpaikkoja. Kamreerihengen lisäksi suomalaisiin yrityksiin kaivataankin näkemystä, rohkeutta ja toivoa. Näkemystä muuttuvasta maailmasta, rohkeutta uudistua ja kasvaa sekä toivoa, joka johtaa investointeihin.

Mitkä ovat vaihtoehdot, jos toivottoman fennoskleroositapauksen peli on menetetty. Korvaako anarkia järjestäytyneen yhteiskunnan? Luovutetaanko isänmaa Ruotsille tai Venäjälle? Aloittaako Suomi Oy saneeraukset?

Jos Suomen yt-neuvottelut johtavat potkuihin, edessä on elintasopakolaisuus. Harmin paikka, sillä juuri sitähän Suomessa on kovasti paheksuttu.

veijo.hyvonen@ts.fi

Kirjoittaja on Turun Sanomien toimituspäällikkö.