Lukijoilta|Turun Sanomat|3:30|7
 

Olen hämmästynyt ja järkyttynyt hallituksemme suunnitelmista alentaa ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoitusta 0,4:een.

Ministeri Juha Rehulan mukaan taustalla ovat säästötarpeet ja kuntien toive. Säästötavoite on 70 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä.

Historiallista ikälakia laadittaessa puhuttiin 0,7:n hoitajamitoituksesta, joka kuitenkin muutettiin 0,5:ksi ja sekin jäi vain suositukseksi. Nyt ollaan siis edelleen pienentämässä hoitohenkilökunnan määrää.

Missä on hallituksemme arvostus vanhuksiamme kohtaan? Onko tarkoituksena jättää heidät heitteille?

Liikaa henkilökuntaa tuskin on tälläkään hetkellä. Kuka enää haluaa kouluttautua hoitoalalle ja työskennellä tavalla, jossa ei enää toteudu inhimillinen hoito.

Vanhuksiamme hoidetaan yhä kauemmin kotona. Monta kertaa olosuhteet kotihoidossakin ovat jo kaikkea muuta kuin ihmisarvoiset. Liian huonokuntoiset vanhuksemme joutuvat siksi usein kotihoidosta sairaalahoitoon ja takaisin kotiin. Tämä rumba tulee kunnille kalliiksi.

Pääsyä ympärivuorokautiseen hoitoon joutuu jonottamaan. Ikälain mukaan vanhuksiamme tulee hoitaa ennen kaikkea kodinomaisessa ympäristössä eikä laitoksissa. Tämä on johtanut vanhainkotien lakkauttamisiin ja tilalle on keksitty kaikenpelastava tehostettu palveluasuminen.

Tosiasiassa hoidollisesti mikään ei ole muuttunut, vaan vain maksutapa. Vanhus maksaa kaikesta erikseen. Siis vuokran, johon usein jyvitetään myös neliöt yleisistä tiloista, hoivan, ruoan ja lääkkeensä toisin kuin ns. laitoshoidossa eli siis esimerkiksi vanhainkodissa.

Kriteerit tehostettuun palveluasumiseen ovat käytännössä samat kuin laitoshoitoonkin.

Jos hoitajia on tulevaisuudessa entistä vähemmän, vanhuksiemme vaippoja vaihdetaan yhä harvemmin, viriketoimintaan ja mahdolliseen ulkoiluun jää yhä vähemmän aikaa.

Vanhuksemme saattavat jäädä aliravituiksi ja kuivua nestehukan takia, kun aikaa syöttämiseen jää yhä vähemmän.

Siitä on jo tälläkin hetkellä esimerkkejä. Omaisilla on jo nykyäänkin erittäin suuri merkitys läheistensä syöttämisessä. Kaikilla ei lähiomaisia kuitenkaan ole.

Hoitajamitoituksen alentamista ei kuntien tietenkään tarvitse tehdä. Kunnat kamppailevat kuitenkin tällä hetkellä taloudellisten paineiden alaisena ja säästöjä tehdään sieltä mistä voidaan.

Siksi toivon, että hallitus miettisi tämän ehdotuksensa seurausta käytännössä. On aivan selvää, että minimimitoituksesta tulee helposti maksimi. Hoidon laatu tulee silloin heikkenemään.

Ovatko vanhuksemme hallituksemme mielestä vain rasite hyvinvointiyhteiskuntamme rapistuessa?

Toivon, että hallitus kuuntelee nyt tässä asiassa omaisten, hoitajien ja vanhustenhoidon asiantuntijoiden mielipiteitä.

Emme kai voi hyväksyä tapaa, jolla hoitajia vähentämällä ja hoitotasoa heikentämällä saamme myös niin sanotun luonnollisen poistuman lisääntymisen kautta vanhustemme määrän laskemaan.

Tämä tie ei voi eikä saa olla oikea tapa kerätä valtion ja kuntien kirstuun tavoitellut säästöt.

Pirjo Lampi

kaupunginvaltuutettu ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (ps)